Rauman kaupungin toimintaa ohjaa pitkällä tähtäimellä Rauman tarina, edellisen valtuuston neljä vuotta sitten laatima dokumentti. Tuolloin päätettiin kuivan virkamiespaperin sijaan laatia tarinamuotoinen tuotos, jonka sisältämiin yleisluontoisiin tavoitteisiin sitoutuvat kaikki valtuustoryhmät, virkamiehet ja kaupungin yksiköt. Nyt uuden valtuustokauden myötä tarinaa ollaan päivittämässä.

Päivitystyön aloitti kaupunginhallitus seminaarissaan, ja viime viikolla valtuusto lähti kokoustamaan ja jatkamaan työtä - minnekäs muualle kuin Poriin, Yyteriin. Rauman tarina oli minulle tuttu lähinnä epämääräisistä iskulauseistaan, joita aikanaan näkyi katumainoksissakin: "Haemme ratkaisuja esteiden sijaan", "Palvelun saaja eli kuntalainen on kuningas". Lähdin Yyteriin epäillen suuresti tarinanlaadinnan mielekkyyttä. Ilman konkretiaa tarinan tavoitteet jäävät helposti vain iskulauseiksi paperille.

Tarinan jatko-osan innostava ideointi ja sen painopisteiden valinta saivat minut antamaan sille mahdollisuuden. Tarkoitus on, että valtuusto määrittää 3-5 yleistä painopistettä toiminnalle seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Sen jälkeen jokainen kaupungin työyksikkö miettii, mitä painopisteet heille konkreettisesti tarkoittavat. Seminaarin jäljiltä painopisteiden muotoilu jäi luonnosasteelle, virkamiehille viimeisteltäväksi. Painopisteiksi ovat muodostumassa

1. Vahva talous
2. Terve elinympäristö
3. Hyvät yhteydet
4. Kuntakuva

Näille sitten muotoillaan aikanaan eri alakohtia.

Strategiatyön merkittävyyttä kuvannee keskustelu, jota painopisteiden valinnasta käytiin. Ehdotin koulutuksen ja sivistyksen arvostamisen nostamista viidenneksi kohdaksi tai kuntakuvan sijaan. Paikalla oli vain noin puolet valtuustosta, eli parisenkymmentä valtuutettua. Heistä lisäkseni viisi neljästä eri valtuustoryhmästä oli samaa mieltä, mutta muut näkivät koulutuksen joko yhtenä toimialana muiden joukossa, jota ei voi nostaa ylitse muiden, tai sitten välineenä muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Minulle kyse olisi ollut koulutuksen ja sivistyksen arvostamisesta kaikilla tavoin kaupungin koko toiminnassa: koulutusseteleitä henkilöstölle liikuntasetelien ohessa, koulutetun väestön houkuttelemista Raumalle, kaupunkilaisten vapaaehtoisen kouluttautumisen tukemista ja laadukkaiden, yksilöllisten elinikäisten oppimismahdollisuuksien turvaamista kaikille. Tämä on minulle päämäärä ja arvo sinänsä. Nyt, kun koulutus nostetaan korkeintaan alakohdaksi, strategia suuntaa kaupungin yksiköitä miettimään muiden seikkojen edistämistä ja koulutusta sitten mahdollisesti niiden välineenä.

Lohduttautua voi sillä, että kaikki valtuustoryhmät pitävät koulukiinteistöjen kuntoon saattamista tärkeänä valtuustokauden tavoitteena. Tämä on kuitenkin pientä sen rinnalla, millaisena kaupunkina Rauma profiloituu: digitalisaatiota ja työpaikkojen automatisoitumista odotellessa menestyvänä satama- ja teollisuuskaupunkina, vai tulevaisuudessakin pärjäävänä uusien luovien yritysten ja koulutusta arvostavien ihmisten ideakeskuksena.

Varmaan ihan hyvä jatkotarina näistä valituista aineksistakin syntyy. Minun ja vihreiden Laura Haapalan palopuheiden jälkeen koulutus luvattiin mainita jossain kohden alakohtana, edellisessä osassa sitä ei ollut lainkaan. Kenties tarinan kolmannessa osassa neljän vuoden kuluttua se uskalletaan nostaa vielä keskeisemmäksi tavoitteeksi ja arvoksi.