Alkuvuonna olemme tehneet isoja ratkaisuja luodaksemme raumalaisille koululaisille ja opettajille hyvät työskentelytilat vuosikymmeniksi eteenpäin.

Kaupunginhallitus teki viime maanantaina viisaan ratkaisun ja päätti, ettei nykyisin H. J. Nortamon koulun käytössä olevaa Aronahteen kiinteistöä korjata, vaan yläkoululle rakennetaan uudet tilat Karin kentälle. Kirjoitin jo syksyllä Länsi-Suomessa, miksi näin kannattaa toimia: Aronahteen kiinteistön korjaaminen ja laajentaminen kansalaisopistoa ja musiikkiopistoa varten tulee kalliiksi, eikä vanhasta rakennuksesta saada etenkään toiminnallisuudeltaan uudenveroista. Uudisrakentaminen Karin kentälle taas mahdollistaa paitsi terveet ja ajanmukaiset tilat, myös synergiahyötyjä opistojen ja koulun sijoittuessa uimahallin ja monitoimihallin kanssa samalle tontille.

Syksyllä kirjoittaessani Aronahteen kunnosta oli vasta alustava arvio. Nyt tutkimusten valmistuttua on selvää, ettei korjaaminen ole edes taloudellisesti kannattavaa. On mukava nähdä, kuinka koko kaupungin johto on yhteistuumin kallistunut suunnittelemaan Raumalle hienoa sivistyskeskusta, josta voimme olla ylpeitä! Tarkempi suunnittelu on vielä alkuvaiheessa, ja kaikki ideat on syytä tuoda esiin nyt jälkiviisastelun sijaan. Yksi selvitettävä asia on, olisiko myös kuvataidekoulu mahdollista ja järkevää sijoittaa samaan keskukseen. Myös liikennejärjestelyihin on kiinnitettävä suunnittelussa erityistä huomiota, jotta koululaiset sekä liikunnan ja kulttuurin lukuisat harrastajat pääsevät kuljemaan sujuvasti.

Toinen merkittävä alkuvuoden edistysaskel on Pohjoiskehän koulun rakennustöiden alkaminen. Siihen liittyen tekninen valiokunta päätyi äänestämään ensimmäistä kertaa jäsenkaudellani. Kuten moni lienee lehdestä lukenut, äänestimme tulevan koulun perustusratkaisusta sekä rakenteiden huputtamisesta rakennusaikana.

Rakennusurakan tarjoajilta oli pyydetty perusurakan lisäksi tarjousta siitä, paljonko huputtaminen maksaa. Parhaimman tarjouksen tehneen Hartelan huputus olisi maksanut 475 000 €. Pitkän keskustelun jälkeen valiokunta päätti äänin 6-2 jättää huputuksen tilaamatta. Mielestäni päätös oli järkevä. Hartela esitteli yksityiskohtaisesti perusurakkaan kuuluvan kosteudenhallintasuunnitelmansa. Siinä heti betonirungon rakentamisen jälkeen asennetaan varsinaisten kattorakenteiden alle jäävä vedenpitävä höyrynsulkukermi. Tämä estää sadeveden pääsyn rakennukseen aivan yhtä hyvin kuin huputuspressu. Kaikki puuelementit ja eristeet asennetaan tämän suojan alla, samoin lattialaatta valetaan vasta suojan asentamisen jälkeen. Myös huputus olisi asennettu vasta betonirungon valmistuttua, koska nosturia sen alle ei mahdu. Puolen miljoonan huppu ei olisi tuonut muuta lisää kuin tuplasuojauksen siltä varalta, että jo perussuunnitelmaan kuuluvaan suojaukseen tulee repeämä (jolloin rakentaja joutuu tietysti korjaamaan vauriot). Puoli miljoonaa on mielestäni järkevämpää käyttää johonkin muuhun, esimerkiksi rakennuksen sisätilojen viimeistelyyn ja ajanmukaiseen opetusvälineistöön.

Vastaava keskustelu käytiin rakennuksen perustuksista. Valiokunta kiinnitti ennen joulua hyväksyessään Hartelan tarjousta huomiota siihen, että kahdessa muussa tarjouksessa oli valittu tuulettuva alapohja, kun taas Hartela tarjosi maavaraista laattaa. Hartelalta päätettiin pyytää tarjous siitä, paljonko maksaisi pohjaratkaisun vaihto tuulettuvaan alapohjaan. Hinnaksi tuli noin 1,5 miljoonaa, ja myös tämä summa päätettiin käyttää muuhun äänin 6-2.

Molemmat pohjaratkaisut ovat oikein tehtyinä toimivia ja molemmissa on omat riskinsä. Maavaraisen laatan osalta on tärkeää, että sen alla oleva maamassa on vaihdettu sopivan karkeaan soraan niin, että kosteutta ei pääse kapillaarisesti nousemaan maata pitkin kohti laattaa. Tästä huolehditaan Pohjoiskehän koulua rakennettaessa hyvin. Nykyinen maamassa on tarkoitus kaapia pois peruskalliota myöten ja tähän päälle rakennetaan kunnon salaojitus ja pohjalaatta valetaan ympäristöstä korotetun sorakerroksen päälle. Tuulettuvassa alapohjassa kosteudesta ei tavallaan tarvitsisi huolehtia niin paljon, koska mahdollisesti nouseva kosteus pääsisi poistumaan lattialaatan alla olevan tyhjän tilan kautta. Pohjoiskehän kokoisen koulun tapauksessa kosteus ei kuitenkaan poistu itsestään, vaan tästä olisi pitänyt huolehtia alapohjaan asennettavalla koneellisella ilmanvaihdolla. Siinä olisi ollut yksi riskitekijä lisää rakenteiden toimivuuden kannalta.

Tuulettuvan alapohjan kiistaton etu olisi ollut muunneltavuus. Viemärit olisivat kulkeneet lattialaatan alla tyhjässä tilassa, jolloin niitä olisi ollut helpompi vaihtaa ja siirtää. Puolitoista miljoonaa euroa on kuitenkin mielestäni turhan iso summa maksettavaksi tästä. Jos lattiakaivoja täytyy vuosikymmenten kuluessa siirtää, puolellatoista miljoonalla tekee useammankin putkiremontin.

Erinomaisesti suunniteltu rakennuskin voidaan pilata rakentamalla se huonosti. Siksi olen erityisesti tähdentänyt rakennusaikaisen valvonnan tärkeyttä. Valvontaa varten kaupunki on palkkaamassa lisää osaavaa henkilöstöä. Pohjoiskehän koulun rakennustöiden valvonta muodostaa puolet yhden kaupungin arkkitehdin työnkuvasta, eli hän on joka päivä useamman tunnin valvomassa suunnitelmien huolellista ja järkevää toteuttamista.

Näyttää siltä, että Rauman päättäjillä on vihdoin tahtoa ja erinomaisen tilinpäätöksen myötä entistä paremmat taloudelliset mahdollisuudet saada koulukiinteistöt loistokuntoon. Samalla tulee huolehtia siitä, että myös niiden sisältö saadaan loistokuntoon. Rauma on ilmoittanut tavoitteekseen olla Suomen houkuttelevin kaupunki yrityksille. Yhtä kunnianhimoinen ja mielestäni ainakin yhtä tärkeä tavoite on tarjota Raumalla Suomen parasta perus- ja toisen asteen koulutusta. Vaikka tavoitteeseen on matkaa, niin mahdollista se on, kunhan yhdessä päätetään tehdä töitä sen eteen.