Arvoisat sotiemme veteraanit, sota-ajan sukupolven edustajat, hyvät naiset ja herrat!

Juhlimme tänään 105-vuotiasta, itsenäistä Suomea. Syytä juhlaan todella on. Suomi on liki millä mittarilla tahansa yksi maailman parhaista maista elää, ellei parhain. Olemme maailman onnellisin kansa. Voimme luottaa toisiimme ja siksi elämme yhdessä maailman vähiten korruptoituneista maista. Saamme päivittäin nauttia puhtaasta luonnosta, jonka keskellä elämme.

Tähän tilanteeseen ei ole päädytty sattumalta tai helposti. Suurin uhka meihin kohdistui Neuvostoliiton hyökättyä maahamme 1939 ja sotavuodet elänyt, isovanhempieni sukupolvi on kantanut raskaimman taakan kansamme matkalla kohti nykyistä vakautta ja vaurautta. Kaikkein kalleimman uhrin antoivat ne, joiden maallinen matka päättyi kotimaataan puolustaessa ja joiden muistoa nyt olemme kokoontuneet kunnioittamaan.

Ukrainan sota ja Euroopan kokonaisuutena kiristynyt turvallisuuspoliittinen tilanne ovat saaneet monet vertaamaan Ukrainan nykytilannetta Suomen kokemuksiin. Sitä kautta kansamme kollektiivinen ajattelu on jossain määrin muuttunut. Keväällä päätimme vahvistaa turvallisuuttamme liittymällä Natoon.

Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan tuli meille kuitenkin pienempänä yllätyksenä kuin monille muille Euroopan maille. Emme olleet missään vaiheessa laiminlyöneet puolustuskykyämme emmekä lakkauttaneet yleistä asevelvollisuutta. Maanpuolustustahtomme on pysynyt jatkuvasti korkealla. Kyllähän me Suomessa olemme koko ajan tienneet, millainen naapuri idässä naamion takana on luurannut. Sodanjälkeisinä vuosina on esitetty tilanteisiin mukautuen erilaisia ystävyysnäytelmiä, mutta todellista ystävyyttä meille ei ole missään vaiheessa itärajan takaa osoitettu.

Voittajavaltiona Neuvostoliiton taikka sen perillisen Venäjän ei ole tarvinnut perata omia rikoksiaan. Aidon ystävyyden pohjana voi toimia vain rehellisyys ja luottamus. Siihen tarvitaan virheiden tunnustamista ja anteeksipyyntöä, sekä vahinkojen korvaamista mahdollisuuksien mukaan. Yhtä lailla kuin ihmisten välillä, tämä pätee myös kansakuntien välillä. Odotellessamme turhaan korvauksia ja anteeksipyyntöä merkkinä uudenlaisesta itänaapurista olemme jatkuvasti pysyneet varautuneina pahimman varalta. Venäjän hyökkäys on nyt osoittanut, että varautumisemme on ollut ja on aiheellista. Näillä näkymin odottelemme uudenlaista itänaapuria vielä pitkään.

Sota Euroopassa on saanut monet miettimään itsenäisyyttämme kenties aiempaa konkreettisemmin. Kuten äsken totesin, tällainen sotilaallinen uhkakuva on kuitenkin varsin perinteinen ja olemme Suomessa siihen hyvin varautuneet. Toivonkin, että muut itsenäisyyttämme salakavalammin uhkaavat seikat eivät jää tämän sodan varjoon.

Twitterin hiljattain ostanut maailman superrikkaisiin kuuluva Elon Musk totesi muutama päivä sitten, että hän epäilee Twitterin suosineen Brasilian tiukoissa presidentinvaaleissa vasemmiston ehdokasta Lula da Silvaa. Da Silva onneksi voitti vaihtoehtona olleen entisen presidentin, ympäristötuholaisen ja tieteestä vähät välittäneen Jair Bolsonaron. Oli Twitterillä sormensa pelissä tai ei, Muskin kommentti osoittaa, millaisia piileviä vaikutusmahdollisuuksia nykyisellä somemedialla on.

Tiedonvälitys on internetin myötä voimakkaasti muuttunut. 1970-luvulla oli tiedossa, mihin puolueeseen mikäkin sanomalehti oli kallellaan. Tänään meille uutisvirtaa, somepäivityksiä ja googlen hakutuloksia annostelevat erilaiset algoritmit, joiden toimintalogiikkaa lienee liki jokaiselle meistä täysin pimennossa.

Vanhan sanonnan mukaan tieto on valtaa, ja olemme luovuttaneet sitä aivan ilmaiseksi huikeita määriä muutaman suuryrityksen käyttöön. Jostain syystä tästä ei olla kollektiivisesti huolissaan. Entä jos valtio keräisi tarkat tiedot meidän jokaisen liikkeistä, pankkikorttiostoksista, google-hauista, whatsappin kontakteista ja valveillaoloajasta? Neuvostoliittomaista valvontakoneistoa taitaisimme kavahtaa. Muutaman yrityksen käsiin uskomme kaiken tämän muutamalla hiirenklikkauksella.

Usein kuulee jonkun toteavan, että ei hänellä ole mitään salattavaa ja hänen olinpaikkansa saa rauhassa tietää. Yksittäisen suomalaisen sijainti tuskin ketään kiinnostaakaan. Datan arvo syntyy siitä, että tiedossa on liki jokaisen olinpaikka, liki jokaisen verkko-ostokset, liki jokaisen toiveet tulevista ulkomaanmatkoista. Meistä kerättyä tietoa käytetään algoritmien kautta valitsemaan, mitä uutisia tai vaalimainoksia näemme tai keiden vaikuttajien päivitykset pomppaavat instatilillämme esiin.

Koen ilmaiseksi luovuttamamme tietovarannon merkittävänä ja hiljaa hiipivänä uhkana itsenäisyydellemme. Eikö itsenäisyys pohjimmiltaan ole vapautta toimia niin kuin itse haluamme? Mitä siitä jää jäljelle, jos olemme tiedostamattamme algoritmien ja niiden laatijoiden manipuloitavissa? Vahva sotilaallinen puolustuskyky on välttämätöntä itsenäisyyden turvaamiseksi, mutta niin on myös sivistynyt ja koulutettu kansa, joka kykenee itse ajattelemaan ja itse tekemään valintoja tulevaisuudestaan.

Luotan siihen, että Suomessa ja Euroopassa olemme totuutta etsiviä, sivistyneitä ja vapaata ajattelua arvostavia. Joitain merkkejä on, että olemme tiedostamassa ajattelun vapautta koskevan uhan. EU on ottanut ensimmäisiä hapuilevia askeleita taatakseen yksilön oikeuden omiin tietoihinsa. Asiaan on kuitenkin syytä havahtua nykyistä pontevammin. Haluammehan, että tulevat sukupolvet voivat hekin elää Suomessa, jossa valintoja tekevät itsenäisesti ajattelevat suomalaiset?

Vastuu on osaltaan jokaisella meistä. Huolehdi ajattelukyvystäsi, kuuntele etenkin niitä, jotka ovat kanssasi eri mieltä, etsi perusteita ajatuksillesi ja ole valmis muuttamaan mieltä uusien tosiseikkojen valossa. Pysähdytään ajattelemaan.

Toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja intoa jokapäiväiseen itsenäisyytemme vaalimiseen.